Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

hirnua (52) (taivutus[luo])

  1. pitää hevosen ääntä
    Hevoset hirnuivat.
  2. (arkikieltä) nauraa äänekkäästi sisäänhengittäen siten, että kitalaessa syntyy karhea hankaava ääni
    Mitä sinä siinä hirnut?

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhirnuɑˣ/
  • tavutus: hir‧nu‧a

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • hirnua Kielitoimiston sanakirjassa