hirnahdus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
hirnahdus (39)
- hirnahtaminen; siitä kuuluva ääni
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈhirnɑhdus/
- tavutus: hir‧nah‧dus
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hirnahdus | hirnahdukset |
genetiivi | hirnahduksen | hirnahdusten hirnahduksien |
partitiivi | hirnahdusta | hirnahduksia |
akkusatiivi | hirnahdus; hirnahduksen |
hirnahdukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hirnahduksessa | hirnahduksissa |
elatiivi | hirnahduksesta | hirnahduksista |
illatiivi | hirnahdukseen | hirnahduksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hirnahduksella | hirnahduksilla |
ablatiivi | hirnahdukselta | hirnahduksilta |
allatiivi | hirnahdukselle | hirnahduksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hirnahduksena | hirnahduksina |
translatiivi | hirnahdukseksi | hirnahduksiksi |
abessiivi | hirnahduksetta | hirnahduksitta |
instruktiivi | – | hirnahduksin |
komitatiivi | – | hirnahduksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hirnahdukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
hirnahdus- |
Etymologia muokkaa
johdos verbistä hirnahtaa (hirnahd- + -us)
Käännökset muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- hirnahdus Kielitoimiston sanakirjassa