Substantiivi

muokkaa

korskahdus (39)

  1. korskahtaminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkorskɑhdus/
  • tavutus: kors‧kah‧dus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi korskahdus korskahdukset
genetiivi korskahduksen korskahdusten
korskahduksien
partitiivi korskahdusta korskahduksia
akkusatiivi korskahdus;
korskahduksen
korskahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi korskahduksessa korskahduksissa
elatiivi korskahduksesta korskahduksista
illatiivi korskahdukseen korskahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi korskahduksella korskahduksilla
ablatiivi korskahdukselta korskahduksilta
allatiivi korskahdukselle korskahduksille
muut sijamuodot
essiivi korskahduksena korskahduksina
translatiivi korskahdukseksi korskahduksiksi
abessiivi korskahduksetta korskahduksitta
instruktiivi korskahduksin
komitatiivi korskahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo korskahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
korskahdus-

Etymologia

muokkaa

johdos verbistä korskahtaa (korskahd- + -us)

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa