Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kotsa

  1. (puhekieltä) hattu, päähine
    Kato, mikä kotsa tolla muijalla on päässä!
    komea kotsa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkot̪sɑ/
  • tavutus: kot‧sa

Etymologia muokkaa

Kotsa oli venäläissyntyinen helsinkiläinen hatuntekijä, jonka valmistamissa hatuissa oli tietysti hatun pohjassa valmistajan nimi ’Kotsa’, josta synonyymi hyvälle hatulle. Vrt. ’Stetson’, josta on tullut synonyymi ’länkkärihatulle’.

Aiheesta muualla muokkaa

  • kotsa Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi muokkaa

kotsa

  1. (vanha, harvinainen) Vanhastaan matkustusvaunu tai -kärry, nykyään auto, elää sinnittelee joissain harvoissa yhteyksissä.
    Vanha romukotsa.

Etymologia muokkaa

Keskieurooppalainen laina, tarkemmin ottaen germaaninen. Vastaavuuksina ranskan coche (vanhanaikainen matkavaunu, nykyarkikielessä myös linja-auto tai bussi) ja espanjan coche (nykyään auto, sekä vastaava matkakärry).

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Substantiivi muokkaa

kotsa

  1. (puhekieltä) koti
    Mäpä lähdenkin tästä kotsaan.
  2. (slangia) kotitalous (koulun oppiaineena)

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kotsa Kielitoimiston sanakirjassa