kruunata

Suomi

Verbi

kruunata (73) (taivutus[luo])

1. julistaa hallitsijaksi tyypillisesti asettamalla kruunu päähän korkein juhlamenoin
2. (historia) vaata: tarkistaa mitta ja hyväksyä se virallisesti kruunun leimalla

   Kapat on määräajoin kruunattava.

   Vuoden 1734 lain mukaan mittojen oli valtakunnassa oltava yhtäläisiä ja kruunattuja.

3. (kuvaannollisesti) olla (jonkin) huipennuksena

Ääntäminen

• IPA: /ˈkruːnɑt̪ɑˣ/
• tavutus: kruu‧na‧ta

Käännökset

1. julistaa hallitsijaksi

englanti: coronate, crown katalaani: coronar

ranska: couronner ruotsi: kröna

Liittyvät sanat

• kruunu

Johdokset

• substantiivit: kruunaaminen, kruunaus

Substantiivit

• kruunajaiset, kruunaus

Idiomit

• olla kruunaamaton kuningas
  1. olla jossakin kaikkein paras ilman, että on saanut siitä (virallista) tunnustusta

Aiheesta muualla

• kruunata Kielitoimiston sanakirjassa