huipennus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahuipennus (39)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhui̯penːus/
- tavutus: hui‧pen‧nus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | huipennus | huipennukset |
genetiivi | huipennuksen | huipennusten huipennuksien |
partitiivi | huipennusta | huipennuksia |
akkusatiivi | huipennus; huipennuksen |
huipennukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | huipennuksessa | huipennuksissa |
elatiivi | huipennuksesta | huipennuksista |
illatiivi | huipennukseen | huipennuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | huipennuksella | huipennuksilla |
ablatiivi | huipennukselta | huipennuksilta |
allatiivi | huipennukselle | huipennuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | huipennuksena | huipennuksina |
translatiivi | huipennukseksi | huipennuksiksi |
abessiivi | huipennuksetta | huipennuksitta |
instruktiivi | – | huipennuksin |
komitatiivi | – | huipennuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | huipennukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
huipennus- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. huipentuminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- huipennus Kielitoimiston sanakirjassa