kuntamuoto

Suomi

Substantiivi

kuntamuoto (1-D)

1. kunta tyyppimääriteltynä sille kuuluvien ominaisuuksien, oikeuksien tai velvollisuuksien mukaan; käytössä useissa maissa, aiemmin myös Suomessa

Ääntäminen

• IPA: /ˈkunt̪ɑˌmuo̯t̪o/
• tavutus: kun‧ta‧muo‧to

Etymologia

• yhdyssana sanoista kunta ja muoto

Liittyvät sanat

• kunta, kaupunki, kauppala, maalaiskunta

Aiheesta muualla

• kuntamuoto Kielitoimiston sanakirjassa