SuomiMuokkaa

VerbiMuokkaa

laantua (52-J) (taivutus[luo])

  1. rauhoittua, tasaantua
    Amerikassa riehunut hurrikaani laantui.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈlɑːnt̪uɑˣ/, [ˈlɑ̝ːn̪t̪ʷuɑ̝]
  • tavutus: laan‧tu‧a

EtymologiaMuokkaa

vanha germaaninen laina[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • laantua Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 362. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.