legitimiteetti

Suomi

Substantiivi

legitimiteetti (5-C)

1. (yhteiskuntatiede) hallitsevan henkilön tai ryhmän moraalinen, traditioihin tai kansan hyväksyntään perustuva oikeutus suorittaa tehtäviä ja olla olemassa
2. (oikeustiede) laillinen oikeutus, laillisuus; aviollinen syntyperä

Käännökset

1. hallitsevan henkilön tai ryhmän moraalinen, traditioihin tai kansan hyväksyntään perustuva oikeutus

englanti: legitimacy galego: lexitimidade f.

portugali: legitimidade f.

Liittyvät sanat

• mandaatti

Aiheesta muualla

• legitimiteetti Kielitoimiston sanakirjassa
• legitimiteetti Tieteen termipankissa