oikeutus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaoikeutus (39)
- oikeuttaminen; saatu oikeus johonkin
- Kallella oli tapana perustella lähes kaikki tekonsa ja pyrkimyksensä uskonnollisella oikeutuksella, Jumalan tahdolla.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈoi̯keu̯t̪us/ tai /ˈoi̯keˌut̪us/
- tavutus: oi‧keu‧tus / oi‧ke‧u‧tus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | oikeutus | oikeutukset |
| genetiivi | oikeutuksen | oikeutusten oikeutuksien |
| partitiivi | oikeutusta | oikeutuksia |
| akkusatiivi | oikeutus; oikeutuksen |
oikeutukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | oikeutuksessa | oikeutuksissa |
| elatiivi | oikeutuksesta | oikeutuksista |
| illatiivi | oikeutukseen | oikeutuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | oikeutuksella | oikeutuksilla |
| ablatiivi | oikeutukselta | oikeutuksilta |
| allatiivi | oikeutukselle | oikeutuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | oikeutuksena | oikeutuksina |
| translatiivi | oikeutukseksi | oikeutuksiksi |
| abessiivi | oikeutuksetta | oikeutuksitta |
| instruktiivi | – | oikeutuksin |
| komitatiivi | – | oikeutuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | oikeutukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
oikeutus- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. oikeuttaminen; saatu oikeus johonkin
|
|