Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

liota (74-D) (taivutus[luo])

  1. seisoa vedessä
    Anna sen liota yön yli niin tahra irtoaa paremmin.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈliot̪ɑˣ/
  • tavutus: li‧o‧ta

Etymologia muokkaa

vartalon liko- heikosta muodosta lio- ja suffiksista -ta

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • liota Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi muokkaa

liota

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä liottaa
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä liottaa
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä liottaa