liukua

Luistelija liukuu jäällä luistimin.

Suomi

Substantiivi

liukua

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta liuku

Verbi

liukua (52-D) (taivutus[luo])

1. liikkua pinnalla niin, että pysyy koko ajan (ainakin näennäisesti) kiinni pinnassa

Ääntäminen

• IPA: /ˈliu̯kuɑˣ/
• tavutus: liu‧ku‧a

Käännökset

1. liikkua pinnalla niin, että pysyy koko ajan kiinni pinnassa

englanti: slide espanja: deslizar, resbalar ranska: glisser ruotsi: glida

saksa: gleiten tšekki: klouzat venäjä: скользить, катиться

Liittyvät sanat

• liukas
• liuku
• sysätä

Johdokset

• substantiivit: liukuma, liukuri
• verbit: liu’uttaa

Yhdyssanat

liukumapinta, liukumisnopeus

Aiheesta muualla

• liukua Kielitoimiston sanakirjassa