liukuri
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- leikkimieliseen mäenlaskuun tarkoitettu, tavallisesti pohjasta hiukan kuperrettu muovinen istuinalusta, joka monesti on varustettu kiinnipitämiseen tai ohjaamiseen käytettävällä kahvalla
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈliu̯kuri/
- tavutus: liu‧ku‧ri
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | liukuri | liukurit |
genetiivi | liukurin | liukurien liukureiden liukureitten |
partitiivi | liukuria | liukureita liukureja |
akkusatiivi | liukuri; liukurin |
liukurit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | liukurissa | liukureissa |
elatiivi | liukurista | liukureista |
illatiivi | liukuriin | liukureihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | liukurilla | liukureilla |
ablatiivi | liukurilta | liukureilta |
allatiivi | liukurille | liukureille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | liukurina | liukureina |
translatiivi | liukuriksi | liukureiksi |
abessiivi | liukuritta | liukureitta |
instruktiivi | – | liukurein |
komitatiivi | – | liukureine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | liukuri- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. mäenlaskuun tarkoitettu, tavallisesti pohjasta hiukan kuperrettu muovinen istuinalusta,
|
Liittyvät sanat muokkaa
Vieruskäsitteet muokkaa
- Mäenlaskun välineitä: pulkka, rattikelkka
Aiheesta muualla muokkaa
- liukuri Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6