loikoa (52-D) (taivutus[luo])
- olla loikosenaan, maata pitkällään
- Kun sängyssäni loion ja hieman haaveilen, niin minä olen kaunis ja täysikasvuinen. (Elina Salo - Pikku Myyn haaveet, säv.&san. Pierre Kartner, suom. Jertta Ratia-Kähönen)
Liittyvät sanat
muokkaa
