loppua

Suomi

Substantiivi

loppua

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta loppu

Verbi

loppua (52-B) (taivutus[luo])

1. päättyä, tulla tai päästä loppuunsa

   Elokuva loppui onnellisesti.

2. hävitä käytön tai kulumisen takia kokonaan

   Nyt maali loppui ja täytyy mennä ostamaan lisää.

Ääntäminen

• IPA: /ˈlopːuɑˣ/
• tavutus: lop‧pu‧a

Käännökset

1. päättyä

englanti: end, finish, terminate espanja: acabarse, terminar

viro: lõppema

2. hävitä kulumisen tai käytön takia kokonaan

englanti: run out saksa: ausgehen

viro: ära lõppema, otsa saama

Liittyvät sanat

Johdokset

• verbit: lopahtaa

Aiheesta muualla

• loppua Kielitoimiston sanakirjassa