loppusointu

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

loppusointu

  1. (kirjallisuustiede) riimi, runosäkeiden lopputavujen äänteellinen yhteissointu

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈlopːuˌsoi̯nt̪u/
  • tavutus: lop‧pu‧soin‧tu

EtymologiaMuokkaa

yhdyssana sanoista loppu ja sointu

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

loppusointupari

Aiheesta muuallaMuokkaa