riimi
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaariimi (5)
- runon loppusointu
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈriːmi/
- tavutus: rii‧mi
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | riimi | riimit |
| genetiivi | riimin | riimien (riimein) |
| partitiivi | riimiä | riimejä |
| akkusatiivi | riimi; riimin |
riimit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | riimissä | riimeissä |
| elatiivi | riimistä | riimeistä |
| illatiivi | riimiin | riimeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | riimillä | riimeillä |
| ablatiivi | riimiltä | riimeiltä |
| allatiivi | riimille | riimeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | riiminä | riimeinä |
| translatiivi | riimiksi | riimeiksi |
| abessiivi | riimittä | riimeittä |
| instruktiivi | – | riimein |
| komitatiivi | – | riimeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | riimi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- verbit: riimitellä, rimmata
- adjektiivit: riimillinen, riimitön
Yhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- riimi Kielitoimiston sanakirjassa