rima

Suomi

Rimoja [1] katolla

Korkeushyppääjä ylittää riman [3]

Substantiivi

rima (9)

1. lautaa kapeampi ohut puulista
2. jalkapallomaalin yläosan vaakatasoinen rakenne, joka rajaa maalin korkeussuunnassa
3. (urheilu) korkeus- ja seiväshypyssä telineiden varaan hyppykorkeutta ilmaisevaksi esteeksi asetettu kapea kimpi tai vastaava, joka on hyväksyttävässä hypyssä ylitettävä

Ääntäminen

• IPA: /ˈrimɑ/, [ˈrimɑ̝]
• tavutus: ri‧ma

Etymologia

vanha germaaninen laina

Käännökset

1. lautaa kapeampi ohut puulista

englanti: bar kroaatti: letva f.

ruotsi: ribba turkki: çıta

Liittyvät sanat

• pintarima
• rimahake
• ripa
• soiro
• syrjätä

Johdokset

• verbit: rimoittaa

Yhdyssanat

hyppyrima, kolmiorima, pintarima, pisararima, rima-aita, rimakatto, rimakauhu, rimalauta, rimalevy, rimanalitus, rimanpudotus, rimanylitys, rimapino, ylärima

Idiomit

• asettaa rima korkealle – asettaa korkeat vaatimukset
• laskea rimaa – madaltaa vaatimustasoa
• rimaa hipoen – juuri ja juuri, hädin tuskin

Aiheesta muualla

• rima Kielitoimiston sanakirjassa
• rima Suomen etymologisessa sanakirjassa

Espanja

Substantiivi

rima f. (monikko rimas)

1. (kirjallisuustiede) riimi

Liittyvät sanat

• rimar

Italia

Substantiivi

rima f. (monikko rime[luo])

1. (kirjallisuustiede) riimi

Verbi

rima

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä rimare
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä rimare

Kroaatti

Substantiivi

rȉma f. 

1. riimi

Ääntäminen

• IPA: /'rîma/
• tavutus: ri‧ma

Taivutus

	yksikkö	monikko
nominatiivi	rȉma	rȉme
genetiivi	rȉmē	rȋmā
datiivi-lokatiivi	rȉmi	rȉmama
akkusatiivi	rȉmu	rȉme
vokatiivi	rȉmo	rȉme
instrumentaali	rȉmōm	rȉmama

Etymologia

italian sanasta rima ’riimi’

Aiheesta muualla

• ríma Hrvatski jezični portal
• rȉma Školski rječnik hrvatskoga jezika

Serbia

Substantiivi

ríma f. (kyrillinen рима)

1. riimi

Tahiti

Substantiivi

rima

1. käsi