ripa
 |
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaa- kahva, kädensija
- ohut ja litteä lämpöä hyvin johtava liuska
- Prosessoria jäähdyttää alumiinisiili, jossa on 22 ripaa.
- (murteellinen) rima, lista
- Täytyy muistaa hommata lisää ripaa, että saaraan homma loppuun.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈripɑ/, [ˈripɑ̝]
- tavutus: ri‧pa
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ripa | rivat |
| genetiivi | rivan | ripojen (ripain) |
| partitiivi | ripaa | ripoja |
| akkusatiivi | ripa; rivan |
rivat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rivassa | rivoissa |
| elatiivi | rivasta | rivoista |
| illatiivi | ripaan | ripoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rivalla | rivoilla |
| ablatiivi | rivalta | rivoilta |
| allatiivi | rivalle | rivoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ripana | ripoina |
| translatiivi | rivaksi | rivoiksi |
| abessiivi | rivatta | rivoitta |
| instruktiivi | – | rivoin |
| komitatiivi | – | ripoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | riva- | |
| vahva vartalo | ripa- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaKädensijaa merkitsevä sana on laina ruotsin sanasta grepe tai grep, jotka merkitsevät kahvaa ja sankaa. Grepe on johdos ruotsin verbistä gripa, tarttua.[1] Ensiesiintymä kirjakielessä 1733 Henrik Florinuksen sanakirjassa Latino-Sveco-Germanico-Finnonicum.[2]
Käännökset
muokkaa2. ohut ja litteä lämpöä hyvin johtava liuska
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaajäähdytysripa, otsaripa, ovenripa, pitkäripainen, ripakinttu
Anagrammit
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- ripa Kielitoimiston sanakirjassa
Ruotsi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaripa yl. (1) (yks. määr. ripan [luo], mon. epämäär. ripor [luo], mon. määr. riporna [luo])
- riekko (myös ruokalajina)
Liittyvät sanat
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 1052. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.
- ↑ Jussila, Raimo: Vanhat sanat: vanhan kirjasuomen ensiesiintymiä, s. 223. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1998. ISBN 951-746-008-2.