Suomi muokkaa

 
Arpi

Substantiivi muokkaa

arpi (7-E)

Katso artikkeli Arpi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. haavan tai muun viottuman seurauksena kehittyvän arpikudoksen muodostama jälki iholla

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɑrpi/
  • tavutus: ar‧pi

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi arpi arvet
genetiivi arven arpien
(arpein)
partitiivi arpea arpia
akkusatiivi arpi;
arven
arvet
sisäpaikallissijat
inessiivi arvessa arvissa
elatiivi arvesta arvista
illatiivi arpeen arpiin
ulkopaikallissijat
adessiivi arvella arvilla
ablatiivi arvelta arvilta
allatiivi arvelle arville
muut sijamuodot
essiivi arpena arpina
translatiivi arveksi arviksi
abessiivi arvetta arvitta
instruktiivi arvin
komitatiivi arpine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo arve-
vahva vartalo arpe-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

arpikudos, arpinaama, leikkausarpi, raskausarpi, rokonarpi, rokotusarpi

Anagrammit muokkaa

pari, ripa

Aiheesta muualla muokkaa

  • arpi Kielitoimiston sanakirjassa
  • arpi Tieteen termipankissa
  • arpi Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa