arvella
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
arvella
- (taivutusmuoto) yksikön adessiivimuoto sanasta arpi
VerbiMuokkaa
- otaksua, luulla; aprikoida, pohdiskella, olla varauksellisesti jotain mieltä; tuumailla
- Arvelin, että sataisi, mutta pouta siitä näyttää kehkeytyvän.
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈɑrʋelːɑˣ/
- tavutus: ar‧vel‧la
EtymologiaMuokkaa
arjalaisperäisestä *arva-vartalosta[1]
KäännöksetMuokkaa
1. otaksua, luulla; aprikoida, pohdiskella, olla varauksellisesti jotain mieltä; tuumailla
|
Liittyvät sanatMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
- substantiivit: arvelu
Aiheesta muuallaMuokkaa
- arvella Kielitoimiston sanakirjassa
ViitteetMuokkaa
- ↑ Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004. Hakusana arvata.