SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

arvella

  1. (taivutusmuoto) yksikön adessiivimuoto sanasta arpi

VerbiMuokkaa

arvella (67) (taivutus[luo])

  1. otaksua, luulla; aprikoida, pohdiskella, olla varauksellisesti jotain mieltä; tuumailla
    Arvelin, että sataisi, mutta pouta siitä näyttää kehkeytyvän.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈɑrʋelːɑˣ/
  • tavutus: ar‧vel‧la

EtymologiaMuokkaa

arjalaisperäisestä *arva-vartalosta[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • arvella Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004. Hakusana arvata.