arveleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaarveleminen (38)
- teonnimi verbistä arvella
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | arveleminen | arvelemiset |
| genetiivi | arvelemisen | arvelemisten arvelemisien |
| partitiivi | arvelemista | arvelemisia |
| akkusatiivi | arveleminen; arvelemisen |
arvelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | arvelemisessa | arvelemisissa |
| elatiivi | arvelemisesta | arvelemisista |
| illatiivi | arvelemiseen | arvelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | arvelemisella | arvelemisilla |
| ablatiivi | arvelemiselta | arvelemisilta |
| allatiivi | arvelemiselle | arvelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | arvelemisena (arvelemisna) |
arvelemisina |
| translatiivi | arvelemiseksi | arvelemisiksi |
| abessiivi | arvelemisetta | arvelemisitta |
| instruktiivi | – | arvelemisin |
| komitatiivi | – | arvelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | arvelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
arvelemis- | |