arpisuus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaarpisuus (40)
- se, että on arpinen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈɑrpisuːs/
- tavutus: ar‧pi‧suus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | arpisuus | arpisuudet |
genetiivi | arpisuuden | arpisuuksien |
partitiivi | arpisuutta | arpisuuksia |
akkusatiivi | arpisuus; arpisuuden |
arpisuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | arpisuudessa | arpisuuksissa |
elatiivi | arpisuudesta | arpisuuksista |
illatiivi | arpisuuteen | arpisuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | arpisuudella | arpisuuksilla |
ablatiivi | arpisuudelta | arpisuuksilta |
allatiivi | arpisuudelle | arpisuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | arpisuutena | arpisuuksina |
translatiivi | arpisuudeksi | arpisuuksiksi |
abessiivi | arpisuudetta | arpisuuksitta |
instruktiivi | – | arpisuuksin |
komitatiivi | – | arpisuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | arpisuude- | |
vahva vartalo | arpisuute- | |
konsonantti- vartalo |
arpisuut- |
Etymologia
muokkaasanan arpinen vartalosta arpis- ja suffiksista -uus
Käännökset
muokkaa1. se, että on arpinen
|
Aiheesta muualla
muokkaa- arpisuus Kielitoimiston sanakirjassa