loputon

Suomi

Adjektiivi

loputon (34-C)

1. loppumaton, päättymätön

   Heti kaupunginrajalta alkaa loputon autiomaa.

   Vaalitulosta seurasi loputon polemiikki.

   Ihmisten loputon ahdistus päättyy kuitenkin.

Ääntäminen

• IPA: /ˈloput̪on/
• tavutus: lo‧pu‧ton

Etymologia

sanan loppu vartalosta lopu- ja suffiksista -ton

Käännökset

1. loppumaton, päättymätön

ruotsi: ändlös

Liittyvät sanat

• ääretön

Johdokset

• adverbit: loputtomasti
• substantiivit: loputtomuus

Aiheesta muualla

• loputon Kielitoimiston sanakirjassa