Suomi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

ääretön (34-C)

  1. (matematiikka) jonka lukuarvoa tai alkioiden määrää ei voi ilmaista luvulla; jonka mahtavuus on sama kuin luonnollisten lukujen joukolla tai suurempi
  2. (filosofia) rajoittamaton, vailla ääriä oleva
  3. (kuvaannollisesti) mittaamattoman suuri
    ääretön meri

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈæːret̪øn/
  • tavutus: ää‧re‧tön

Etymologia muokkaa

sanan ääri vartalosta ääre- ja suffiksista -tön

Käännökset muokkaa

Substantiivi muokkaa

ääretön (34-C)

  1. (matematiikka) luku, joka on kaikkia reaalilukuja suurempi. Symboli .

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ääretön äärettömät
genetiivi äärettömän äärettömien
(ääretönten)
partitiivi ääretöntä äärettömiä
akkusatiivi ääretön;
äärettömän
äärettömät
sisäpaikallissijat
inessiivi äärettömässä äärettömissä
elatiivi äärettömästä äärettömistä
illatiivi äärettömään äärettömiin
ulkopaikallissijat
adessiivi äärettömällä äärettömillä
ablatiivi äärettömältä äärettömiltä
allatiivi äärettömälle äärettömille
muut sijamuodot
essiivi äärettömänä
(ääretönnä)
äärettöminä
translatiivi äärettömäksi äärettömiksi
abessiivi äärettömättä äärettömittä
instruktiivi äärettömin
komitatiivi äärettömine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo äärettömä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ääretön-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa