Wikipedia
Katso artikkeli Mahtavuus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

mahtavuus (40)

  1. se, että on mahtava
    Ruotsin mahtavuuden aika 1617–1721
    palatsin loisto ja mahtavuus
  2. (logiikka, matematiikka) joukon alkioiden lukumäärä
    Joukon {1,2,3} mahtavuus on 3.
    Parillisten kokonaislukujen ja kaikkien kokonaislukujen joukkojen mahtavuus on sama.
    Kokonaislukujen mahtavuutta merkitään   (alef-nolla) ja reaalilukujen mahtavuutta  .

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmɑht̪ɑʋuːs/
  • tavutus: mah‧ta‧vuus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mahtavuus mahtavuudet
genetiivi mahtavuuden mahtavuuksien
partitiivi mahtavuutta mahtavuuksia
akkusatiivi mahtavuus;
mahtavuuden
mahtavuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi mahtavuudessa mahtavuuksissa
elatiivi mahtavuudesta mahtavuuksista
illatiivi mahtavuuteen mahtavuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi mahtavuudella mahtavuuksilla
ablatiivi mahtavuudelta mahtavuuksilta
allatiivi mahtavuudelle mahtavuuksille
muut sijamuodot
essiivi mahtavuutena mahtavuuksina
translatiivi mahtavuudeksi mahtavuuksiksi
abessiivi mahtavuudetta mahtavuuksitta
instruktiivi mahtavuuksin
komitatiivi mahtavuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo mahtavuude-
vahva vartalo mahtavuute-
konsonantti-
vartalo
mahtavuut-

Etymologia

muokkaa

mahtava + -uus

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa