lukeutua

Suomi

Verbi

lukeutua (52-F) (taivutus[luo])

1. jk katsotaan kuuluvaksi jhk joukkoon

   Hän lukeutuu aikamme suuriin filosofeihin. ’Hänen katsotaan kuuluvan...’

Ääntäminen

• tavutus: lu‧keu‧tu‧a / lu‧ke‧u‧tu‧a

Etymologia

refleksiivijohdos verbistä lukea

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: lukeutuminen

Aiheesta muualla

• lukeutua Kielitoimiston sanakirjassa