luntata (73-C) (taivutus[luo])

  1. (arkikieltä) huijata jossakin kokeessa tai testissä esim. käyttämällä kiellettyjä apuneuvoja kuten sanakirjaa, laskinta, puhelinta, naapurin paperia yms.
  2. (laajemmin) tarkistaa asia muualta, esim. tarkistaa muistilapusta, mitä seuraavaksi pitikään sanoa esitelmää pitäessä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈlunt̪ɑt̪ɑˣ/, [ˈlʷun̪t̪ɑ̝t̪ɑ̝]
  • tavutus: lun‧ta‧ta

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • luntata Kielitoimiston sanakirjassa