Substantiivi

muokkaa

luntti (5-C)

  1. (joskus luvaton) muistiapu
    Hän oli kirjannut koetta varten luntin ranteeseensa.
    Ota pieni luntti mukaan puhujakorokkeelle.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈlunt̪ːi/, [ˈlʷun̪t̪ːi]
  • tavutus: lunt‧ti

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi luntti luntit
genetiivi luntin lunttien
(lunttein)
partitiivi lunttia luntteja
akkusatiivi luntti;
luntin
luntit
sisäpaikallissijat
inessiivi luntissa lunteissa
elatiivi luntista lunteista
illatiivi lunttiin luntteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi luntilla lunteilla
ablatiivi luntilta lunteilta
allatiivi luntille lunteille
muut sijamuodot
essiivi lunttina luntteina
translatiivi luntiksi lunteiksi
abessiivi luntitta lunteitta
instruktiivi luntein
komitatiivi luntteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo lunti-
vahva vartalo luntti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

lunttilappu

Aiheesta muualla

muokkaa
  • luntti Kielitoimiston sanakirjassa