SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

luulla

  1. (taivutusmuoto) yksikön adessiivimuoto sanasta luu

VerbiMuokkaa

luulla (67) (taivutus[luo])

  1. kuvitella jotakin, joka ei välttämättä pidä paikkaansa, uskoa tietävänsä
    Sinä vain luulet, että hän inhoaa sinua.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈluːlːɑˣ/
  • tavutus: luul‧la

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • luulla Kielitoimiston sanakirjassa