Substantiivi

muokkaa

luulla

  1. (taivutusmuoto) yksikön adessiivimuoto sanasta luu

luulla (67) (taivutus[luo])

  1. kuvitella jotakin, joka ei välttämättä pidä paikkaansa, uskoa tietävänsä
    Sinä vain luulet että hän inhoaa sinua.
    Miehillä on taipumuksena luulla itsestään liikoja.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈluːlːɑˣ/
  • tavutus: luul‧la

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • luulla Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 543, 860, 1200 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa