luulla

Suomi

Substantiivi

luulla

1. (taivutusmuoto) yksikön adessiivimuoto sanasta luu

Verbi

luulla (67) (taivutus)

1. kuvitella jotakin, joka ei välttämättä pidä paikkaansa, uskoa tietävänsä

   Sinä vain luulet, että hän inhoaa sinua.

Ääntäminen

• IPA: /ˈluːlːɑˣ/
• tavutus: luul‧la

Käännökset

1. kuvitella jotakin, joka ei välttämättä pidä paikkaansa, olettaa

englanti: think, believe hollanti: denken liivi: arrõ

ranska: penser, croire saksa: glauben venäjä: воображать, вообразить

Liittyvät sanat

• olettaa
• luulotella

Johdokset

• substantiivit: luulo

Aiheesta muualla

• luulla Kielitoimiston sanakirjassa