luutia

Suomi

Substantiivi

luutia

1. (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta luuta

Verbi

luutia (61-F) (taivutus[luo])

1. lakaista luudalla

Ääntäminen

• IPA: /ˈluːt̪iɑˣ/
• tavutus: luu‧ti‧a

Etymologia

johdos nominista luuta (vahva vartalo luut|a- + johdin -i- + infinitiivin tunnus -a)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: luutiminen

Aiheesta muualla

• luutia Kielitoimiston sanakirjassa