luuta
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- yl. varrellinen varvuista kimpuksi koottu lakaisuväline
- Varvuista tehtyä luutaa käytetään monesti ilman erillistä vartta.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈluut̪ɑ/
- tavutus: luu‧ta
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luuta | luudat |
| genetiivi | luudan | luutien (luutain) |
| partitiivi | luutaa | luutia |
| akkusatiivi | luuta; luudan |
luudat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luudassa | luudissa |
| elatiivi | luudasta | luudista |
| illatiivi | luutaan | luutiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luudalla | luudilla |
| ablatiivi | luudalta | luudilta |
| allatiivi | luudalle | luudille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luutana | luutina |
| translatiivi | luudaksi | luudiksi |
| abessiivi | luudatta | luuditta |
| instruktiivi | – | luudin |
| komitatiivi | – | luutine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | luuda- | |
| vahva vartalo | luuta- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaabalttilainen laina[1]
Käännökset
muokkaa1. varvuista koottu lakaisuväline
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- luuta Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Lari Kotilainen: Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen, s. 36. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-367-3.