luutiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaluutiminen (38)
- teonnimi verbistä luutia
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luutiminen | luutimiset |
| genetiivi | luutimisen | luutimisten luutimisien |
| partitiivi | luutimista | luutimisia |
| akkusatiivi | luutiminen; luutimisen |
luutimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luutimisessa | luutimisissa |
| elatiivi | luutimisesta | luutimisista |
| illatiivi | luutimiseen | luutimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luutimisella | luutimisilla |
| ablatiivi | luutimiselta | luutimisilta |
| allatiivi | luutimiselle | luutimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luutimisena (luutimisna) |
luutimisina |
| translatiivi | luutimiseksi | luutimisiksi |
| abessiivi | luutimisetta | luutimisitta |
| instruktiivi | – | luutimisin |
| komitatiivi | – | luutimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | luutimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
luutimis- | |