luvittaa

Suomi

Verbi

luvittaa (53-C) (taivutus[luo])

1. (arkikieltä) hankkia tai myöntää toistuvasti lupia
2. (arkikieltä, harvinainen) hankkia tai myöntää yksittäinen lupa

Liittyvät sanat

• luvitus

Johdokset

• substantiivit: luvittaminen

Aiheesta muualla

• luvittaa Kielitoimiston sanakirjassa