lyhytsulku

Suomi

Substantiivi

lyhytsulku (1-D)

1. (sähköoppi, vanhahtava) oikosulku

Ääntäminen

• IPA: /ˈlyhyt̪ˌsulku/
• tavutus: ly‧hyt‧sul‧ku

Etymologia

• yhdyssana sanoista lyhyt ja sulku, ilmeisesti käännöslaina ruotsin sanasta kortslutning tai muiden kielten vastaavista sanoista

Aiheesta muualla

• lyhytsulku Kielitoimiston sanakirjassa