SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

sulku (1-D)[1]

  1. (merenkulku) rakennelma, jota käytetään siirrettäessä aluksia tai uittotavaraa vesialtaasta toiseen, silloin kun altaiden vedenpinnoilla on korkeuseroa
  2. sulkumerkki, sulje

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈsulku/
  • tavutus: sul‧ku

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sulku sulut
genetiivi sulun sulkujen
partitiivi sulkua sulkuja
akkusatiivi sulku;
sulun
sulut
sisäpaikallissijat
inessiivi sulussa suluissa
elatiivi sulusta suluista
illatiivi sulkuun sulkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sululla suluilla
ablatiivi sululta suluilta
allatiivi sululle suluille
muut sijamuodot
essiivi sulkuna sulkuina
translatiivi suluksi suluiksi
abessiivi sulutta suluitta
instruktiivi suluin
komitatiivi sulkuine-
+ omistusliite

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

aaltosulku, hakasulku, hintasulku, höyrynsulku, höyrysulku, ilmapallosulku, ilmasulku, kaarisulku, kanavasulku, katusulku, kauppasulku, lyhytsulku, maasulku, oikosulku, palkkasulku, sulkuallas, sulkualue, sulkuasema, sulkuasento, sulkuhana, sulkukammio, sulkukanava, sulkulaite, sulkulauseke, sulkulista, sulkumerkki, sulkumestari, sulkuoskillaattori, sulkupallo, sulkuportti, sulkupuomi, sulkupyydys, sulkusatama, sulkutelakka, sulkutili, sulkutuli, sulkuventtiili, sulkuviiva, sulkuvirhe, sulkuäänne, tiesulku, tuulensulku, työnsulku, työsulku, uutissulku

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • sulku Kielitoimiston sanakirjassa
  • sulku Tieteen termipankissa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-D