märkama (inf. märgata, yks. 1. märkan)
- huomata, havaita, panna merkille, keksiä, (suomen puhek.) äkätä
- kogemuste pohjal on märgatud, et ... – kokemusten perusteella on havaittu, että ...
| Taivutusmuotoja |
|
| ma-infinitiivi |
märkama
|
| da-infinitiivi |
märgata
|
| preesensin yksikön 3. persoona |
märkab
|
| imperfektin yksikön 1. persoona |
märkasin
|
| imperfektin yksikön 3. persoona |
märkas
|
| imperatiivin yksikön 3. persoona |
märgaku
|
| v-partisiippi |
märkav
|
| nud-partisiippi |
märganud
|
| preesensin passiivi |
märgatakse
|
| tud-partisiippi |
märgatud
|
- märkama Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
- märkama sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)
