mätiä

Suomi

Adjektiivi

mätiä

1. (taivutusmuoto) positiivin partitiivin monikko sanasta mätä

Substantiivi

mätiä

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta mäti

Substantiivi

mätiä

1. (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta mätä

Verbi

mätiä (61-F) (taivutus[luo])

1. tuottaa tai erittää mätää

Liittyvät sanat

Synonyymit

• märkiä

Johdokset

• substantiivit: mätiminen

Aiheesta muualla

• mätiä Kielitoimiston sanakirjassa