majailla (67) (taivutus [luo])

  1. asua (yleensä tilapäisesti), oleskella
    Vankikarkuri oli majaillut kerrostalojen ullakoilla.
    Hän sai häädön ja on sittemmin majaillut sukulaisissa.
    Joukko elämäntapaintiaaneja majailee minun maillani.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmɑjɑi̯lːɑˣ/
  • tavutus: ma‧jail‧la

Etymologia

muokkaa
  • johdos verbistä maja (johdin -il:ile-)

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa