mandato

Espanja

Substantiivi

mandato m. (monikko mandatos)

1. mandaatti
2. virkakausi

Italia

Substantiivi

mandato m. (monikko mandati[luo])

1. mandaatti
2. määräys, tehtävä

   un mandato di cattura – pidätysmääräys

   il mandato d’arresto – pidätysmääräys

Latina

Verbi

mandātō

1. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin futuurin yksikön 2. persoonan muoto verbistä mandō
2. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin futuurin yksikön 3. persoonan muoto verbistä mandō
3. yksikön maskuliinin ja neutrin datiivimuoto sanasta mandātus (joka on partisiipin perfekti verbistä mandō)
4. yksikön maskuliinin ja neutrin ablatiivimuoto sanasta mandātus (joka on partisiipin perfekti verbistä mandō)