mankua

Suomi

Verbi

mankua (52-G) (taivutus[luo])

1. kinuta, pyytää itsepintaisesti ja marisevaan sävyyn

   Lapsi mankui jäätelöä.

2. valitella ilmeisen heppoisin perustein

Ääntäminen

• IPA: /ˈmɑŋkuɑˣ/
• tavutus: man‧ku‧a

Etymologia

< ruotsi << romanikieli

Käännökset

1. pyytää itsepintaisesti ja marisevaan sävyyn

englanti: pester

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: mangunta, mankuja, mankuminen

Synonyymit

• verbit: kitistä

Aiheesta muualla

• mankua Kielitoimiston sanakirjassa