mankuja

Suomi

Substantiivi

mankuja (10)

henkilö, joka mankuu

Ääntäminen

IPA: /ˈmɑŋkujɑ/
tavutus: man‧ku‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	mankuja	mankujat
genetiivi	mankujan	mankujien (mankujain)
partitiivi	mankujaa	mankujia
akkusatiivi	mankuja; mankujan	mankujat
sisäpaikallissijat
inessiivi	mankujassa	mankujissa
elatiivi	mankujasta	mankujista
illatiivi	mankujaan	mankujiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	mankujalla	mankujilla
ablatiivi	mankujalta	mankujilta
allatiivi	mankujalle	mankujille
muut sijamuodot
essiivi	mankujana	mankujina
translatiivi	mankujaksi	mankujiksi
abessiivi	mankujatta	mankujitta
instruktiivi	–	mankujin
komitatiivi	–	mankujine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	mankuja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. henkilö, joka mankuu

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

mankuja Kielitoimiston sanakirjassa