mantu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (vanhahtava, ylätyyliä) maankamara, maa; maa-alue
- kierrellä maita ja mantuja
- menetti maansa ja mantunsa
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈmɑnt̪u/
- tavutus: man‧tu
Huomautukset
muokkaa- käytetään nykyisin yleensä vain alkusoinnillisissa ilmauksissa sanan 'maa' yhteydessä
Etymologia
muokkaaJohdos samasta kantasanasta kuin esim. manner.[1]
Aiheesta muualla
muokkaa- mantu Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja L–P. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995. ISBN 951 717-711-9, ISSN 0355-1768.