manner

Katso myös: Männer

Katso artikkeli Manner Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SuomiMuokkaa

manner (49)

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	manner mantere	manteret mantereet
genetiivi	manteren mantereen	mannerten manterien mantereiden mantereitten
partitiivi	mannerta manteretta	manteria mantereita
akkusatiivi	manner mantere; manteren mantereen	manteret mantereet
sisäpaikallissijat
inessiivi	manteressa mantereessa	manterissa mantereissa
elatiivi	manteresta mantereesta	manterista mantereista
illatiivi	mantereen mantereeseen	manteriin mantereisiin mantereihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	manterella mantereella	manterilla mantereilla
ablatiivi	manterelta mantereelta	manterilta mantereilta
allatiivi	manterelle mantereelle	manterille mantereille
muut sijamuodot
essiivi	manterena mantereena (mannerna)	manterina mantereina
translatiivi	mantereksi mantereeksi	manteriksi mantereiksi
abessiivi	manteretta mantereetta	manteritta mantereitta
instruktiivi	–	manterin manterein
komitatiivi	–	mantereine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	{{{vart.vok}}}
heikko vartalo	{{{vart.heik}}}
vahva vartalo	{{{vart.vah}}}
konsonantti- vartalo	{{{vart.kons}}}

Johdos samasta kantasanasta kuin esim. mantu.^[1]

1. mannermaa t. suuri yhtenäinen maa-alue meren keskellä

manner (monikko manners)

↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja L–P. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995. ISBN 951 717-711-9, ISSN 0355-1768.