Katso myös: kära

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kara (9)

  1. omenan tai muun hedelmän kara eli siemenkota, joka jää jäljelle kun hedelmä syödään
  2. lastuavan työstökoneen pääakseli, johon kiinnitetään terä tai työstettävä kappale ks. porankara, sorvinkara
    Hiomakoneen laikka pyörii karaan kiinnitettynä.
    Sorvin karaan kiinnitetään työstettävä kappale istukan välityksellä.
  3. biljardipelin muunnelma, joka tunnetaan ehkä paremmin nimellä karamboli
  4. pisteen tuottava lyönti em. biljardipelissä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑrɑ/
  • tavutus: ka‧ra

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kara karat
genetiivi karan karojen
(karain)
partitiivi karaa karoja
akkusatiivi kara;
karan
karat
sisäpaikallissijat
inessiivi karassa karoissa
elatiivi karasta karoista
illatiivi karaan karoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi karalla karoilla
ablatiivi karalta karoilta
allatiivi karalle karoille
muut sijamuodot
essiivi karana karoina
translatiivi karaksi karoiksi
abessiivi karatta karoitta
instruktiivi karoin
komitatiivi karoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kara-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

karahka, kolmen vallin kara

Yhdyssanat muokkaa

karamurskain, karapuu, karapylkkä, karapöytä, lukonkara, omenankara, porankara, sorvinkara, venttiilinkara

Aiheesta muualla muokkaa

  • kara Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi muokkaa

kara (9)

  1. koskikara

Etymologia muokkaa

itämerensuomalainen, onomatopoeettinen sana[1]

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

koskikara

Esperanto muokkaa

Adjektiivi muokkaa

kara

  1. kallis, rakas

Puola muokkaa

Substantiivi muokkaa

kara f.

  1. rangaistus
    Kara śmierci – kuolemanrangaistus

Turkki muokkaa

Adjektiivi muokkaa

kara

  1. musta

Substantiivi muokkaa

kara -sı

  1. manner
  2. musta

Liittyvät sanat muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kaisa Häkkinen: Linnun nimi, s. 37. Helsinki: Teos, 2004. ISB-951-851-013-X.