Substantiivi

muokkaa

maneeri (6)[1]

  1. kaavamainen, toistuva esitys-, kuvaus- tai tekotapa
  2. (arkikieltä) stereotyyppinen käytös

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmɑneːri/
  • tavutus: ma‧nee‧ri

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi maneeri maneerit
genetiivi maneerin maneerien
maneereiden
maneereitten
partitiivi maneeria maneereita
maneereja
akkusatiivi maneeri;
maneerin
maneerit
sisäpaikallissijat
inessiivi maneerissa maneereissa
elatiivi maneerista maneereista
illatiivi maneeriin maneereihin
ulkopaikallissijat
adessiivi maneerilla maneereilla
ablatiivi maneerilta maneereilta
allatiivi maneerille maneereille
muut sijamuodot
essiivi maneerina maneereina
translatiivi maneeriksi maneereiksi
abessiivi maneeritta maneereitta
instruktiivi maneerein
komitatiivi maneereine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo maneeri-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • maneeri Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6