mers

Romania

Substantiivi

genetiivi/datiivi
yksikkö	unui mers
määräinen	mersului
monikko	unor mersuri
määräinen	mersurilor

mers n. (määräinen: mersul, monikko: mersuri, määräinen: mersurile)

1. meno, kulku
2. käynti, toiminta

Liittyvät sanat

• (verbi) merge

Verbi

mers

1. (taivutusmuoto) partisiipin perfekti verbistä merge