miukua (52-D) (taivutus[luo])

  1. naukua (kissan ääntelyä kuvaava sana)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmiu̯kuɑˣ/
  • tavutus: miu‧ku‧a

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • miukua Suomen murteiden sanakirjassa

Substantiivi

muokkaa

miukua

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta miuku