Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

naukua (52-D) (taivutus[luo])

  1. kissasta, joistakin muista kissaeläimistä ja eräistä linnuista: pitää niille ominaista ääntä
    Kissat naukuivat.
  2. (halventava) pyytää surkealla valittavalla äänellä, ruikuttaen (muulloinkin, kun puhuja haluaa osoittaa kokevansa pyynnön aiheettomaksi tai tarpeettomasti toistetuksi)
    Työntekijät olivat taas naukumassa lisää etuisuuksia itselleen.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈnɑu̯kuɑˣ/
  • tavutus: nau‧ku‧a

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Idiomit muokkaa

  • syödä niin, että napa naukuu = syödä vatsansa täyteen

Aiheesta muualla muokkaa

  • naukua Kielitoimiston sanakirjassa