Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

muiluttaa (53-C) (taivutus[luo])

  1. pakkokyydittää

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmui̯lut̪ːɑːˣ/
  • tavutus: mui‧lut‧taa

Etymologia muokkaa

johdettu lapualaisen Jussi Muilun ja hänen veljensä Jaakon sukunimestä

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • muiluttaa Kielitoimiston sanakirjassa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Muiluttaa. Kotimaisten kielten keskus